Tapojensa o--omistaja

Aivot eivät arvioi onko jokin tapa meille hyväksi vai ei. Niiden plastisuus sallii sen, että se mitä toistetaan, vahvistuu. Pätee myös tekemättömyyteen, ts, jos jotain ei tee, sekin on sen ”ei-harjoittamisen” vahvistamista. Niinpä jos haluat jättää jonkin tavan pois, eli oppia pois jostain epäterveestä – periaatteessa se on yksinkertaista: ole tekemättä sitä, niin se ”polku” hermostossa heikkenee. Se ennen niin tuttu tapa voi alkaa tuntua vieraalta.

Tykkään havainnoida tapojani, kyseenalaistaa niitä ja aina välillä ottaa kokeiluun uusia tapoja. Siis ihan arkisissa jutuissa. Mieleenpainuva kokeilu on muutaman vuoden takaa niinkin oleellisen asian suhteen kuin tiskaus. Asuin pienessä opiskelijayksiössä, jossa ei ollut astianpesukonetta. Minua ärsytti monesti oma tapani antaa tiskien kertyä. Ja kertyä. Kunnes niihin oli pakko tarttua. Erityisesti ärsytti se, että aamulla kun tulin keittiöön, ei ollut siistiä. Niinpä päätin yhtäkkiä, että tästä lähtien huolehdin joka päivä, että illalla ei ole likaista tiskiä. Että vaikka pitäisi tiskata juuri ennen nukkumaan menoa, sen teen. Joku vinkkasi 30+ päivästä, joka vaaditaan tavan muuttamiseen, joten kokeilin tätä. Ja se toimi. Miten mahtavaa oli tulla aamuisin puhtaaseen keittiöön! Se tunne ruokki uutta tapaa. Ja tapa myös jatkui tuon sovitun kokeilun jälkeen.

Kuva: Brooke Lark / Unsplash

Tapojen muuttaminen on teoriassa yksinkertaista, sillä täytyy vain alkaa tehdä jotain toisin. Mutta käytännössä…se vaatii tahdonvoimaa, koska…no koska ne vanhat tavat. Ne ovat kuin uria tiessä, joihin pyörät helpoiten asettuvat. Kulku on vaivattominta. Tämä tiskaamisjuttu oli onnistunut kokeilu. Mutta kymmeniä kertoja olen myös “päättänyt” alkaa tehdä jotain, joka on sitten aika nopsaan unohtunut…

Aivot ovat siis plastinen elin, ne muokkautuvat jatkuvasti rekisteröimiensä kokemusten perusteella ja toistamalla jotain voimme oppia mitä tahansa ja poisoppia mistä tahansa. (No okei, ne muutamat poikkeukset…).

Tänä kesänä haluan tehdä kahta juttua joka päivä. Jotain, joka ei ole niin konkreettista kuin tiskit, eli niiden tekemisestä tai tekemättä jättämisestä ei jää mitään jälkeä - paitsi hermostoon tietenkin. Ne ovat myöskin miellyttäviä asioita, eli minun ei tarvitse houkutella itseäni tekemään niitä - täytyy vain muistaa. Niinpä tein itselleni apuvälineen - kynä ja paperi meiningillä.  Saat napata idean. En tiedä, ehkä tähän on olemassa myös joku app joka piippaa tarvittaessa…minä pidän mielelläni myös kynää ja paperia edelleen matkassa mukana.

12 viikkoa, 2 tapaa, joka päivä…