Kun on harjoitellut ja oppinut liikkumaan aistimukset edellä (ei ajatukset), keho tuntuu osaavan tarjota itse itselleen juuri sen mikä sille sillä hetkellä parhaiten sopii. Ja tämä on somaattisten lajien mieletön rikkaus. Self-healing, itsensä parantaminen.
Tässäpä konkreettinen esimerkki eiliseltä. Vietin päivän mittaan aika monta tuntia tietokoneella työskennellen. Toki kävin pienellä kävelyllä välillä jne...mutta illalla, kun vihdoin maltoin lopettaa, oli selkeästi tilauksessa liikettä. Tiedätkö sen tunteen, kun on sekä kroppa hieman kangistunut että mieli tukossa liian pitkästä istumatyöstä?
Valkkasin soittolistan ja muutaman harjoitteen, joille halusin omistaa aikaa. Meillä on Nian vöissä paljon erilaisia harjoitteita ja usein tarkastelussani on erityisesti muutamia niistä. Yhteinen tekijä liikeharjoituksissa on liikkeen (tai liikkumattomuuden) tietoisuus. Yhteys musiikkiin, omaan kehoon, mieleen, tunteisiin, sisimpään. Tunnin ajan tutkailin liikettä postimerkin kokoisella tanssilattiallani...ja eri osat minua saivat hyvää tekevää stimulaatiota. Kehoni, kun liikuin eri tavoin. Mieleni, kun keskitin sen harjoituksiin ja myös kun leikin mielikuvituksella. Tunneminä ja se kaikkein sisin - saivat myös tietoisesti huomiota.
Lähinnä liikuin vapaasti, välillä myös jotain muotoa hakien... Ja jossain kohtaa tein havainnon, että toistuvasti liikettä saivat erityisesti lantio ja rintakehä. Koko keho jalkateristä sormiin oli kyllä omalla vuorollaan valokeilassa, mutta erityisesti palasin aina noihin kehonosiin. Eikä ihme - monta tuntia tietokoneella oli varmasti jättänyt rangan melko kypsäksi ja hyvä tapa tarjoilla monipuolista liikettä rangalle on tanssittaa lantiota ja rintakehää. Ja sitten huomasin, että loppua kohden huomiota alkoi saada paljon myös pää, eli siis loppuosa rankaa myös. Liikkuminen tuntui niin täydellisesti hetkeen sopivalta, että huomasin lopulta miettiväni: en olisi todellakaan osannut suunnitella näin täydellistä tunnin liikesessiota, jos olisin ennen liikkumaan ryhtymistä miettinyt, että mitähän kannattaisi tehdä.
Mun ei tarvinnut ostaa mitään palvelua, liikkua kotoani mihinkään, suunnitella harjoitusta tms. Okei - olen aikoinani käynyt koulutuksissa ja suunnitellut ja toteuttanut harjoituksiani...joten ei tämä taito tyhjästä tule. Mutta nyt kun se on minulla, se on käytettävissäni aina. Ja se on mieletön rikkaus. Tätä taitoa haluan myös ohjaajana jakaa eteenpäin.
Futhermore, when you learn to sponsor your own healing, it changes the way you perceive your physical problems. You naturally tend to become more positive and proactive, and feel more in control. You replace the attitude of "My shoulder is hurting" with one of "I am healing my shoulder." - Nia Technique
Kun musiikki lakkasi, hetken vain seisoin paikallaan, kasvoillani iso hymy. Ja tuli flashback tilanteeseen, jossa oli tuo sama tuntu. Muutama vuosi sitten kävin syntymäpäivänäni kokovartalohoidossa. Kleopatra-hoidossa, kuinkas muuten! Se piti sisällään 1,5h kuorintaa ja hierontaa ja kosteutusta ja kääreissä oloa. Todellista hemmottelua. Muistan edelleen, miten sieltä pois kävellessäni mietin, että nyt on sellainen olo, että maailma on täydellisen ihana paikka. Kaikki on hyvin, elämä hymyilee ja ihmiset on ihania. Tällaisissa hoidoissa pitäisi käydä enemmän, ajattelin.
No - tänään mun tunnin tanssin jälkeen oli sama olo kuin tuon Kleopatra-hoidon jälkeen. Self-healing. Ihan parasta.
Kuva: Brooke Cagle / Unsplash