Korona-aika on saanut katselemaan isoa kuvaa ja nyt mietin ja jopa väitän, että tähän maailmanlaajuiseen kriisiin liittyy tiiviisti se, että ihminen elää valtaosin tehokkuus-orientoituneesti eikä nautinto-orientoituneesti. Tärkeintä on olla ensin tehokas ja tuottelias, ja sitten erikseen on varattu aikaa nauttimiselle. Ja enemmänkin jossain siellä tulevassa. Ja ehkä jostain katalogista valittuna.
Nykypäivän länsimainen ihminen on enimmäkseen sitoutunut tavoite-orientoituneeseen elämään ja valtaan. Mm. raha on valtaa. Rahalla me myös ostetaan mielihyvää aiheuttavia tuotteita. Mietipä miten paljon aikaa, energiaa ja luonnonvaroja ihminen käyttää elääkseen sosiaalisesti hyväksyttävästi? Sosiaalinen hyväksyttävyys itsessään ei ole pahis. Me ollaan sosiaalisia olentoja ja kun yhdessä eletään, luodaan tiettyjä sääntöjä, toimintamalleja, jotta yhteiselo olisi sujuvaa ja mielekästä. Mutta ne asiat, jotka nykyisin aiheuttavat sosiaalista hyväksyntää tai ainakin tunteen siitä, ovat paljolti kyseenalaistettavissa. Esimerkkinä kreisi vaateteollisuus. Mutta mietipä: millainen ihminen kiehtoo ja vetää puoleensa? Aito. Ja sellainen, joka nauttii elämästä. Eli…entä jos sitoutuisimmekin elämään mahdollisimman nautinnollista elämää? Nautintoa en määrittele tässä hedonistisena kaikki mulle heti nyt -itsekkyytenä tai aikaansaamattomana lorvailuna. Vaan nautinto vahvana kokemuksena terveydestä, aitoudesta ja elämänilosta.
Photo: Jamie Brown by Unsplash
Jos ihminen kokee elonsa olevan syvästi nautinnollista (iloineen, suruineen, haasteineen, onnistumisineen), hänen ei tarvitse hakea sen kummempia extreme-kokemuksia. Ja jos oma työ on nautinnollista, ei vapaalla tarvitse palkita itseään jollain ihanalla tuotteella tai palvelulla, jolla taas jaksaa sietää vähän aikaa. Miten tämä liittyy koronaan? No, onhan ainakin niin, että jos me halutaan massana ottaa vastaan massana tuotetut tuotteet ja muutenkin globaali meininki niin siihen kokonaisuuteen kuuluu myös massana ottaa vastaan kapulat rattaisiin.
Haluaisinpa nähdä yhteiskunnan muuttuvan siihen suuntaan, että sosiaalisesti hyväksyttävää ja siten tavoittelemisen arvoista olisi aitous. Tavoiteltavaa olisi myös hyveet. Ja näiden kahden jakaminen muiden kanssa. Kaikenlaiset kivat pikku tuotteet ovat laiha ja lyhytkestoinen paikka tälle syvemmälle nautinnolle.
Luonnossa on tietyt rytmit ja ihminen on pohjimmiltaan luova, nautinnon ohjaama olento. Me ollaan kuitenkin kaikessa järkevyydessämme pakotettu molemmat konemaiseen tehokkuuteen tai ainakin se on se ihanne...ja tässä olemme. Miten tästä eteenpäin?